Irlantilaisen Maggie O'Farrellin Käsi jota kerran pitelin on naisen viides kirja ja ensimmäinen suomennos. Paljon kehuttu kirja jätti hieman oudon olon. Ei sillä, etteikö se olisi ollut hyvä juoneltaan ja tarinaltaan ja taidokkaasti kirjoitettu. Se jäi mietityttämään pitkäksi aikaa, mikä tietysti on hyvä asia ja hyvän kirjan merkki. Kirjan kieli on todella kaunista ja soljuvaa, melkein runollista. Tätä lukisi lisääkin. Toivottavasti myös kirjailijan aiemmat teokset suomennetaan joskus tulevaisuudessa. Kirja on rakennettu kahteen aikatasoon. Ajallisesti kuljetaan vuorotellen nykyajan ja noin 50-70-lukujen välillä. Lontoolainen Ted ja suomalainen (!) Elina ovat juuri saaneet lapsen, eikä mikään ole kuin ennen. Elina yrittää toipua järkyttävästä synnytyksestä ja Ted kamppailee oman menneisyytensä kanssa. Painostava ja ahdistava tunne, että on jotain mitä pitäisi muistaa eikä oikein täsmää, on melkein käsikosketeltavaa. Menneisyydessä maalla kasvanut parikymppinen Le...